Yökukkujan sekalaiset

Spamalot

Mainokset
Kuvat: Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri

Törnävän kesäteatteri 27.7.2019

Suomi, AD 2019. Heinäkuisen aamun sää oli raikas kuin lohikäärmeen röyhtäys, mutta minulla oli tehtävä. Minä, ympäripyöreän pödyn ritaritar söörleidi Blogalot olin kuullut, että helteen masentamasta Suonen Suomenmaasta löytyisi piristysruiske. Sen nimi oli Spamalot ja sen kanssa kosketuksiin joutuneet kertoivat uskomattomia tarinoita sen ihhihhihmeitätekevästä vaikutuksesta.

Niinpä taivalsin Intercity-ratsulla (minulla ei ollut kookospähkinöitä) halki Humppilan ja Toijalan, uhmaten vaaroja, lakeuksia, pöhelikköjä ja aurinkoisia aukeita. Ankarinta koettelemusta varten kohtasin kaksi muuta helteenlyömää ritaria, joiden avulla selvisin Tampereesta. Iloitsimme kohtaamisesta kovasti ja suuntasimme kaikki viisi kohti Suonen Seinäjokea ja Törnävää, missä etsimme Graalin maljaa pitkään ja hartaasti Smarketin jäätelöaltaasta vielä senkin jälkeen kun ymmärsimme harhautuneemme.

Mutta katso, lähes sulan mustan Aaaaaargh-tien toisella puolen näkyi lumoava varjoinen puistikko ja vettä. Urhean tienylityksen jälkeen havaitsimme, että vilpoisen lammen takana kohosi vaikuttava puinen pupu, jonka takana kohosi puinen linna. Jäljellä oli enää yksi vaaranpaikka, auringonpaahtama silta, mutta sen vartijat eivät onneksi kysyneet meiltä liian vaikeita. Täällä se oli, Spamalot. Ja Juha Mieto olkoon ylistetty, se oli totisesti hilpeästi maineensa veroinen!

Jos kuka ei sitä vielä tiedä, Spamalot perustuu Monty Pythonin kuningas Arthurista kertovaan dokumentääriseen elokuvaan Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail), jonka python-jäsen Eric Idle on muokannut musikaaliksi. Spamalot piirtää tarkan kuvan ajasta, jolloin miehet olivat ritareita, naiset tanssityttöjä, lehmät ammuksia. pääskyset kookospähkinämuuton sankareita ja jolloin vain itseä lyötiin Raamatulla päähän. (Voitte luottaa arviooni, minulla on historiatutkinto.)

Lisäksi pitänee mainita, etten pidä musikaaleista juuri enempää kuin helteistä, mutta ilmeisesti rakastan Monty Pythonia vielä enemmän kuin inhoan hellettä tai musikaaleja yhteensä. Kävi sitten sellainen tapaturma, että olen nyt lääpälläni Seinäjoen Spamalotiin. Vaikka se siis eittämättä on musikaali, toki parodiasellainen. Se oli piruvie vieläpä jokaisen vuodatetun hikipisaran arvoinen. Älkääkä tirskuko siellä, tämä on vakavaa. Oma äitinikään ei tätä menoa enää tunnista minua!

Pakko myöntää, olen fani. En tiedä, miten nuo katalat pohjalaiset tämän saivat aikaiseksi, enkä myöskään tiedä ketä syyttäisin ensimmäiseksi. Ehkä Seinäjoen kaupunginteatteria kokonaisuutena – ovat hienon ohjelmistovalinnan lisäksi todella satsanneet esitykseen. Lavastus on oikein mainio ja toimiva, rekvisiitta hupaisaa, puvustus tehty viimeisen päälle ritarien keskiaika-chicistä tanssijoiden euroviisulasvegasövereihin (sivumennen sanoen Lancelotin lannevaatteen paljetit heijastivat oikein hienot valoefektit linnan seinille), asut ja maskeeraukset vaihtuivat niin sukkelaan etten ymmärrä miten se on mahdollista mutta noituutta se varmaan, musiikki ja äänet olivat kohdillaan, koreografiat ovat hienoja ja hauskoja ja ryhmän yhteispeli täydellistä, laulu sujuu komeasti,… Priimaa menivät tekemään. Ettäs kehtaavat!

Niin, sitten ovat ne esiintyjät. En ihan rehellisesti osaa nostaa ketään erikseen esiin, kaikki ne penteleet olivat valtavan hyviä ja heittäytyivät täysillä moninaisiin rooleihinsa. Koominen ajoitus on prikulleen oikea, hahmot hyvin pythonmaisia – hauskoja, mutta vilpittömän tosissaan. Pythonille oli myös tyypillistä se, että naisten häviävän pienet roolit olivat pitkälti ornamentaalisia, koska miehet halusivat itse pukeutua naisiksi. Spamalotissa epäsuhtaa on hieman rukattu lisäämällä Järven neito mukaan tarinaan ja antamalla diivan laulaa äärimmäisen tunteikkaasti siitä, miten hänen roolinsa on jälleen kerran unohdettu.

Joka tapauksessa kaikki he ansaitsevat tulla mainituiksi, nuo kirotut hyvät esiintyjätyypit – Sir Juha Hostikka (kuningas), Sir Anna Victoria Eriksson (Järven neito), Sir Henrik Hammarberg (Sir Robin), Sir Aku Hirviniemi (Sir Lancelot), Sir Olli Rahkonen (Sir Galahad), Sir Ville Orttenvuori (Sir Bedevere), Sir Lauri Ketonen (Patsy) sekä Sir Pihla Pohjolainen, Sir Annina Rubinstein, Sir Eeva Markkanen ja Sir Jyri Numminen useissa eri rooleissa. Ohjelmalehtisestä näyttää unohtuneen Sir Ampiainen, joka oli toki vain hetken lavalla Patsyn kanssa. Koko hässäkän on ansiokkaasti ohjannut Sir Mika Eirtovaara. Käsittämättömän upean suomennostyön taas on tehnyt Sir Mikko Koivusalo, joka pitäisi lyödä ritariksi kahdesti. Koko toteutuksesta vastaava tiimi on niin taitavaa porukkaa, että melkein oksettaa. Otetaan vielä nimeltä koreografi Jyri Numminen ja yleisesti hurraa-huuto Sir Ei-tässä-nimeltä-mainituille.

Paikallisista näyttelijöistä mainittakoon vielä lammen Sir Sorsat, jotka osasivat ajoittaa veden läpsytyksen tarkasti Järven neidon saapumiseen. Seinäjoella sorsatkin siis ovat professionaaleja. Mistä puheenollen, en tiedä, oliko viimeinen velho-Timpan jysäreistä tarkoituksella savun kanssa epäsynkassa, mutta sen nyrjähtänyt ajoitus oli sen verran hysteerinen, että voisin olettaa niin. On itse asiassa ammattitaidonkin huomioon ottaen hämmästyttävää, etteivät näyttelijät itse repeile ollenkaan. Jos pientä suupielten nykimistä saattoikin havaita (Sir Lancelot tuntui tekevän parhaansa sen eteen), se oli täysin ymmärrettävää ja ainakin sen verran vähäisenä vain lisäsi hauskuutta yleisölle. (Kesä)teatteriesityksen suolapähkinähän on sen hetkellisyyden ja ainutlaatuisuuden tunne.

Alkuperäistä elokuvan tarinaa on päivitetty (mm. erityisen ilahduttava Pride-kohtaus) ja lokalisoitu (Mietaan valitseminen Jumalan ääneksi on melkoinen neronleimaus), mutta se sisältää kyllä tärkeimmät hahmot kuten Ni-ritarit, anarko-syndikalistisen kollektiivin poliittis-hallinnolliset kriitikot, Caerbannogin tappajakanin ja musikaaleja rakastavan prinssi Herbertin. Mutta perusasiat ennen kaikkea – harva asia on niin virkistävää kuin katsella täydessä tällingissä olevia aikuisia miehiä, jotka laukkaavat ympäri teatteria ilman hevosia.

Oikeastaan minulla on vain yksi huomautuksen aihe ja se on poikkeuksellisesti valosuunnittelu. On varsin erikoinen idea käyttää 3,9 x 10 (potenssiin 26) watin hehkuvaloa ja sijoittaa se vain vajaan 150 000 000 kilometrin päähän ilman minkäänlaista himmennintä. Lavan tapahtumat näki kyllä erittäin tarkasti, mutta valolähde ylikuumensi teatterin ja sen ympäristön todella laajalti, eikä ilmastointi ollut ollenkaan riittävä. Itse asiassa kuvittelin ensin, että käynnissä olikin Brian Coxin konsultoima maailmankaikkeuden lämpökuoleman simulaatio. Eniten tilanteesta kärsivät toki esimerkillisen sankarillisesti esiintyneet näyttelijät, mutta tauotta hytkyvä yleisökin oli vaarassa haihtua olemattomiin. Onneksi oma seurueeni oli ongelmasta tietoinen ja olimme varustautuneet muun muassa laukullisella kylmäkalleja, joiden ansiosta pysyimme hieman viileämpinä, joskin riskeerasimme heinäkuulle epätyypilliset paleltumat. Toisaalta meillä oli lähettyvillä amputaatiotaitoinen brittien kuningas.

Muutoin alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että Seinäjoen kaupunginteatterin edesottamuksia on pakko käydä toistekin katsomassa. Aloittaisin mielelläni Spamalotin uusinnasta, se saattaa olla jopa vielä parempi, jos aivot ovat kiinteässä tilassa ja eniten riemastuttaneet sanakäänteet pystyy muistamaan vielä jälkikäteenkin.Tämä on siis Camelotin kokoinen suositus: jos minä, söörleidi Nihkeä Helteenvihaaja olisin viihtynyt katsomossa pitempäänkin, esityksen on pakko olla huikea. Ken naurua, väriä ja riemukasta anarkiaa on vailla, vaeltakoon siis kiiruusti Törnävälle (huom. etelärännikön äsykkäät: Seinäjoki on lähempänä kuin luulettekaan! Ainakin nyt, kun helle on kutistanut maankuoren.). Mutta vaikka Ken ei olisi vailla mitään näistä, kannattaa mennä silli silti. Juonenhan jo tiedättekin. Mutta jos ette tiedä, niin voihan hitto, teillä on varmaan vielä hauskempaa!

Myönnän kyllä, että teatterilla kävi myös tuuri: aika lähellä oli rapsahtaa syyte kuoliaaksinaurattamisesta. Mutta ei se mitään, voin jo paljon paremmin. Siis ihan totta! Hei oikeasti olen kunn…*PLONK*

Näin näytelmän ilmaisella pressilipulla. Kiitos siitä ja mahtavasta teatterielämyksestä!

Esityksen kotisivut

(Mitä te siinä vielä toljotatte? Tuossa yllä on linkki, sieltä nyt vaan lippuja ostamaan. Ei tässä bloggauksessa ole enää kuin yksi kuva. Hus lippukauppaan. No ni.)

~THE END ~

Mainokset

Mainokset