Kolme väriä: keltainen, oranssi ja punainen

Tapahtumastriimaus, Aurinkobaletti & al, 11.-12.12.2020

Parempi myöhään…? Aurinkobaletin joulukuinen, oman talon esitysten lisäksi useampia vierailijoita koolle kutsunut Kolme väriä: keltainen, oranssi ja punainen -tapahtuma jouduttiin koronarajoitusten takia muuttamaan muutaman esityksen sisältäneeksi kahden illan livestriimaukseksi. Sekavia ovat korona-ajat bloggarillekin, arvailin jo ennalta, etten tuolloin enää löydä aikaa enkä energiaa kirjoittamiseen. Asiaa ei varsinaisesti auttanut, että perjantaille sattui joulukuussa harvinainen pakkaspäivä, jolloin katsoin tarpeelliseksi kävellä niin paljon kuin sielu sietää ja jalat jaksavat. Striimauksen alkaessa ajatus tuntui vähemmän nerokkaalta, sillä 14 kilometrin ja yhden pizzan jälkeen olo oli raukea – stressitaso oli toden totta laskenut, mutta saman tien katosi myös vireystila. Tavallisten kattavien muistiinpanojen sijaan tuhersin esitysten välissä kiireisesti muutaman epäselvän rivin. Kun en muutoinkaan osaa kirjoittaa tanssista mitenkään asiantuntevasti, huomioni jäävät nyt surkealle tasolle. Kaikki esitykset ansaitsisivat paremman käsittelyn, mutta haluan ainakin mainita ne samasta syystä kuin kirjoitan tätä tekstiä monta kuukautta jälkikäteen – striimaus oli valtavan ilahduttava ja haluan kiittää siitä omalla vaatimattomalla tavallani. Ehkä aina silloin tällöin tuntuu myös tarpeelliselta hihkaista ”katsokaa nyt tätä kaikkea hienoa ja näitä taitavia tekijöitä!” Ehkä nyt enemmän kuin koskaan.

Perjantain striimeistä Côme Calmelet-Pyykön DIY antoi yleisön, tässä tapauksessa Aurinkobaletin oman väen, vaikuttaa esityksen muotoutumiseen. Yksi valitsi tempon, joku määritteli esiintymistilan, toiset kirjoittivat ylös esitystä kuvaavia sanoja ja tapahtumia tai saivat spottivalot hoitaakseen. Hauska konsepti, joka ehkä osaltaan vastaa kysymykseeni siitä, millä kaikilla tavoin tanssia voi toteuttaa (jos joskus järjestetään ”kysy kaikki tyhmät kysymyksesi tanssista -seminaari, minulla olisi asiaa). Tästä olisi itse asiassa mukava nähdä joskus live-esitys ja sitä seuraava kyselytuokio esiintyjien ja yleisön kesken. Miltä prosessi tanssijasta itsestään tuntui? Mitä tanssia ohjannut komitea ja sivumpaa seuranneet katsojat ajattelivat, millaisia odotuksia ja yllätyksiä toteutukseen liittyi? Marjo Haapasalon työryhmän Hehku oli tallenne installaatiosta, joka jätti katsojan kaipaamaan tilaa ja aikaa lähestyä teosta omaan tahtiinsa. Anniina Ukkosen Miimahtava tanssiesitys taas oli nimensä mukainen: mustiin puetun tanssijan valkoiset hansikkaat kiinnittivät katseen erityisesti käsien liikkeeseen.

Vaikken mitään järjellistä osaa sanoakaan, muistan kyllä, että illan esitykset olivat kiinnostavia. Pidän kokeiluista ja yllätyksistäkin, ennen kaikkea nautin hallitun liikkeen seuraamisesta. Katsomiseni vaikuttaa siis suunnilleen yhtä tietoiselta kuin katossa pörräävää kärpästä tuijottavan kissan. Raportoinnin kannalta lähestymistapa on kaamea, mutta muutoin ei ehkä haittaa välillä seurata esityksiä täysin pidäkkeettömästi, liikkeeseen alitajuisesti, jopa jossain määrin kehollisesti reagoiden. Kun jäljelle jää tyytyväinen olo, kaikki lienee hyvin.

Perjantai-illan striimauksen aloittanut Patrick Di Quiricon Emho on nyt myös katsottavissa tallenteena 30.6. asti, joten sitä pääsin kertaamaan. Uusintakatselussa ajatukseni kulkivat pääosin samoja ratoja kuin ensimmäiselläkin kerralla, nähtävissä oli ihmisyksilön kehitys, hapuilu jaloilleen ja omaksi itsekseen, mutta ajatukseni käväisivät myös yleisemmin ihmiskunnan, yhteisön ja kulttuurin kehityksessä. Vaikutelmaa vahvisti taustalla kulkeva projisointi, jonka aluksi hajamielisesti tulkitsin sydänkäyräksi, mutta jonka yhtäkkiä tajusin piirtävän kaupungin siluettia, kun myös kolme tanssijaa alkoivat muodostaa muuttuvaa arkkitehtonisten muotojen ketjua. Jo ensikatselulla kiehtonut kohta näytti nyt kuvaavan täydellisesti sitä, mistä kaupungit tosiasiallisesti koostuvat; ei vain rakennuksista, vaan aina myös ihmisistä. Teos on sekä helposti samaistuttava että abstraktejakin ajatuksia herättelevä. Suosittelen lämpimästi katsomista, linkki lippukaupoille löytyy tekstin lopusta.

Seuraavan illan muistiinpanot ovat hieman luettavampia, joskaan en ole aivan varma, mitä tarkoitin kirjoittamalla sanan ”abstraktio” (?) katsoessani striimauksen avausesitystä (joku hieno ajatus se varmaankin on ollut). Oli miten oli, Kivinen Kuutamo toi tapahtumaan jongleerauksen kiinnostavalla tavalla. En osaa sanoa, kuinka täysin arkaainen käsitykseni jongleerauksesta on, sillä olen toistaiseksi nähnyt hyvin vähän nykysirkusta. Totutusti jongleeraus ajateltaneen puhtaasti taitolajiksi; mitä vaikeampia temppuja, sitä enemmän ihailua. Gnossienne-esitys muutti käsitykseni kertaheitolla. Taitoa siitä ei puutu, mutta esitys on myös hyvin visuaalinen. Ehkä sitä tarkoitin muistiinpanoillani, tunsin ajoittain katsovani liikkuvaa abstraktia taideteosta tai elävää videotaidetta seuratessani esineiden hypnoottista, hallittua, kuvioita muodostavaa liikettä. (Kissakatselun kiistän, näkemäni herätti monenlaisia ajatuksia. No, ehkä siinä oli vähän kissaakin mukana.) Hieman epätavallista oli sekin, että Gnossiennea säesti lavalla kitaristi. Mainio lisä monipuoliseen ohjelmaan, mitähän kaikkea olisimme nähneetkään mikäli livetapahtuma olisi toteutunut?

Tapahtuman päättänyt Marjan Raarin Into the Cloud käsitteli tekoälyä ja algoritmeja ja kävi suoraan scifiharrastajan sydämeen. Taustalle ja osin tanssijoiden päälle projisoitu The Matrix -elokuvan tyylinen valuva koodi on sen selkein temaattinen viittaus, mutta jokin esityksessä sai myös Blade Runnerin häivähtämään mielessäni, kenties sekä musiikkityylin että aitojen instrumenttien ja synteettisesti tuotetun äänen vaihtelu, jota olen oppinut elokuvaa katsoessani kuulostelemaan. Vaikka The Matrix on inspiroinut teosta ja tarjoaa sen nähneille katsojille tarttumapinnan, Into the Cloud on oma, ajateltu kokonaisuutensa, jonka voi uskoa kiinnostavan myös scifistä piittaamatonta katsojaa. Täydellisesti teokseen istuvat ja sen kerrontaan osallistuvat valot tekevät siitä visuaalisesti kiehtovan, valuva vihreä koodi on sykähdyttävä elementti, joka ei kuitenkaan varasta huomiota: hypnoottisinta on tanssijoiden liike, jonka tarinaa seuraa lähes henkeä pidätellen. Perimmiltään kyse on ihmisestä ja ihmisen suhteesta uuteen teknologiaan. Algoritmien verkoissa rimpuilun voi nähdä myös konkreettisemmin: yksi ääninauhalta toistetuista algoritmeihin liittyvistä toteamuksista vertaa ihmiskehoa algoritmiin ja tarjoaa siten uuden kerrostuman mietittäväksi – miten kehollisuus ohjaa tapaamme ajatella ja hahmottaa maailmaa? Joka tapauksessa on vaikuttavaa, miten hienosti ihmiskeholla voi ilmaista äkkiseltään abstraktilta vaikuttavia asioita. Haluaisin kovasti nähdä esityksen uudelleen, mieluiten livenä, mutta tallenteenakin se teki vaikutuksen. Into the Cloud on kerta kaikkiaan lumoava, visuaalisesti kaunis ja ajatuksia sähköistävä teos.

Kuvat: Aurinkobaletti

De Quiricon Emhon tallenne katsottavissa 30.6. asti: https://www.aurinkobaletti.fi/esitys/tallenne-patrick-di-quirico-emho/

* * *

EPILOGI

Emhon lisäksi kannattaa tarkistaa myös Kuinka kiivetä kukkulalle – ja sieltä alas -tallenne sekä perjantaisin striimattava puolituntinen AB-live, ilmainen kurkistus kulisseihin, useimmiten eri teosten harjoituksiin. Striimaukset jäävät katsottaviksi Aurinkobaletin Facebook-sivuille (katselun pitäisi onnistua kirjautumatta palveluun), mutta itse pyrin katsomaan ne livenä. Siinä on pienoisen tapahtuman tuntua ja tanssituokion jälkeen päivä jatkuu pirteämpänä.

Sivuhuomioita: jongleerauksesta tuntuu olevan moneksi, ks. esimerkiksi Turun kansainvälisten tiedepäivien 2011 hilpeä esitys, missä Colin Wright yhdistää jongleerauksen ja matematiikan. Nykysirkukseen liittyen olen viimeksi nähnyt Grus Grus Teatterin tarinallisen Viimeisen pisaran.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s