Kullervo

Turun Kaupunginteatteri, pieni näyttämö, 10.9.2021

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Täynnä on hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski. Ei ole hän ihminen, vaan Hiien henki hänessä ihmishaamussa käy.

Aleksis Kiven Kullervo sisältää runsain mitoin miehistä aggressiota, väkivaltaa, kostonhalua ja suoranaista naisvihaa. Naisten osaksi jää olla joko ihania siveitä impiä tai kamalia akkoja, äidinrakkaudenkin kanssa on paikoin vähän niin ja näin. Mitä mahtaa seurata, kun näytelmän kaikkia rooleja esittävätkin naiset?

Se selviää tänä syksynä Turun Kaupunginteatterissa. Linda Wallgrenin sovittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Minna Hämäläinen, Ulla Koivuranta, Ulla Reinikainen ja Kirsi Tarvainen esittävät sekä miehiä että naisia muuttamatta henkilöiden sukupuolta, mutta Helmi-Leena Nummelan esittämä nimihenkilö on tällä kertaa nainen. Kieli on edelleen Kiven upeaa kieltä muutamia moderneja heittoja lukuun ottamatta ja Nummelan Kullervoon viitataan satunnaisesti miehenä. Sen sijaan alkutekstissä toistuva ämmittely jää pois.

Näytelmän tapahtumat on tuotu jonnekin nykypäivän tienoille: Untamo omistaa romuttamon, jossa Kullervo ja Kimmo ovat töissä, Riekkokangas on nyt karaokebaari, vaatteet ovat tyyliltään sekalaisia mutta moderneja, samoin aseet. Tapahtumaympäristö on hyvinkin tavallinen ja arkinen, mutta esitys käy keskustelua tarinan kulttuurisen taustan kanssa. Näyttämön takaosassa on mukaelma Gallen-Kallelan Kullervon kirous -teoksesta vailla maalattua Kullervoa, mikä jättää näyttämö-Kullervolle tilan käydä kehyksissä kokeilemassa poseerauksia. Suuret kullatut raamit kehystävät koko näyttämön. Tarinan myyttinen alkuperä välähtää äkkiarvaamatta, kuin kollektiivisen muistin manaamana: Kullervon veitsi muuttuu miekaksi, Pohjolan neito nousee siiville. Hetken päästä illuusio katoaa, Kullervo vaihtaa miekan jälleen veitseen ja kerronta palaa realistisempaan kerrontaan.

Nykykontekstiin katsojat johdattaa näytelmän alkuun lisätty pieni kuvaelma, jossa uupunut nainen keittää kahvia ja yrittää saada aamupalaa aikaiseksi samalla, kun taustalta kuuluu tauoton vauvan itku. Tilanne päättyy hyytävästi, kun nainen katoaa kulisseihin leipäveitsi kädessään ja itku katkeaa äkisti. Tarkoituksena lienee todeta, ettei väkivalta ole vain miehinen ominaisuus tai liity vain poikkeuksellisiin yksilöihin ja olosuhteisiin, mutta kohtaus myös sekoitti ajatukseni. Ne karkailivat lisäksi ainakin lapsenmurhaan historiallisena ilmiönä sekä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kumpikaan ei tuntunut istuvan tarinaan aivan luontevasti, joten jälkikäteen mietin, mahdoinko hieman väsyneenä vain kuvitella veitsen vai olinko vain yleisesti hieman pihalla.

Taisin myös odottaa paljon rosoisempaa ja feministisempää tulkintaa. Polttoainettahan nais-Kullervon raivolle riittäisi monesta lähteestä: paitsi että tyttöjen ja naisten oletetaan olevan kilttejä, sopeutuvaisia ja hillitsevän itsensä, mielessäni kävi esimerkiksi hämmästyttävän usein julkisessa keskustelussa näkynyt joukkosurmiin syyllistyneiden (valkoisten, länsimaisten) nuorten miesten lähes akrobaattinen ymmärtäminen, joka vielä saattaa ohimennen syyllistää naissukupuolta (jos olisi ollut tyttöystävä/jos tytöt olisivat olleet suopeampia/jos tyttöystävä ei olisi jättänyt). Kaupunginteatterin Kullervon näin roolituksesta huolimatta – tai kenties juuri sen takia – sittenkin ennen kaikkea yleisinhimillisenä kuvauksena.

Modernin kuoren alla tulkinnan juuret löytyvät alkutekstistä – ja kauempaakin. Kiven tekstistä huomaa suomalaiseen mielenmaisemaan sekoitetun kreikkalaista tragediaa ja ripauksen Hamletia. Jälkimmäisen kanssa yhteistä on muun muassa kostoteema ja päähenkilön elämänpolku, jonka haarautumissa kumpikin valitsee (enemmän tai vähemmän harkinnan jälkeen) tuhoisamman tien. Tarinoita voi kuvata kohtalonomaisiksi, mutta kummassakin voi nähdä hyvinkin maallisten syiden johtavan tragediaan – henkilön asema ja kokemukset, ympäröivän yhteiskunnan arvot ja toimintamallit ja sukupolvelta toiselle periytyvä väkivallan ja koston kierre puskevat näennäisen vapaita valintoja hellittämättä tiettyyn suuntaan.

Kiven näytelmää lukiessa tekee mieli kysyä, millä tavoin Kullervo oikeastaan poikkeaa ympäristöstään. Ei hän mikään sympaattinen velikulta ole, kaukana siitä, mutta väkivalta leimaa koko yhteisöä. Sekä Untamo että Kullervon isä Kalervo ovat herkästi kiivastuvia ja taipuvaisia ylilyönteihin, Untamo (oletetusti) tappoi Kullervon vanhemmat ja olisi tappanut pojankin, jos olisi pystynyt; ahneus ja kauna houkuttelevat useammankin näytelmän henkilöistä sotajalalle, murha mielessään. Kaupunginteatterin sovituksessa oikeastaan vain Kullervon nähdään käyttäytyvän väkivaltaisesti. Wallgrenin valinta onkin painottaa Kiven tekstiä hieman eri tavalla. Hän nostaa pinnalle henkisen väkivallan: jatkuvan vähättelyn, nimittelyn, hylkäämisen, välinpitämättömyyden, kiusanteon, kaikenlaisen kaltoinkohtelun. Kullervo on orpo, rakkaudetta kehnoissa oloissa kasvanut nuori, jonka tuurikin on huono. Turpiin tulee kerta toisensa jälkeen, ainakin kuvaannollisesti.

Kerran toisensa jälkeen roihahtaa myös raivo. Ensimmäisen surmatyön jälkeen näyttämön kehys räsähtää rikki, myöhemmin Kullervo kiskoo sitä itse hajalle. Kullervoa lukiessani näin päähenkilön mahdottomassa väkevyydessään myös symbolisena hahmona, Untamon mielenrauhaa häirinneenä omantunnon kirkkaana soihtuna, jota mikään mahti ei saanut sammumaan, armottoman yhteisön itsensä luomana tuhon siemenenä. Samankaltainen myrskyn merkki hän on uudessakin sovituksessa. Useilla hahmoista omatunto kolkuttaa hetkellisesti – ehkä ei olisi pitänyt… – mutta pian he jo kiroavat häijyn, luonnottoman Kullervon matkohinsa. Kaava tuntuu toistuvan ikuisesti. Nyky-yhteiskunnassa meidän jo pitäisi monessakin suhteessa tietää paremmin, mutta jatkamme silti entiseen malliin. Sitten itketään, kun raamit ovat säpäleinä.

Kun omassa todellisuudessammekin yksilölle tahdotaan sälyttää vastuu vähän kaikesta yleisesti ja omasta pärjäämisestä erikseen, voisin tässä kontekstissa kuvitella alkuteoksen metsän neidon astuvan näyttämölle jonkinlaisena positiivisen ajattelun kauppiaana (tästä versiosta myyttiset olennot jätettiin kokonaan pois). Kullervolle, jonka perhe on surmattu, jota itseään on lapsesta lähtien useaan kertaan yritetty tappaa ja jonka otsaan on poltettu orjan merkki, jota toistuvasti sorsitaan ja sorretaan, joka joutuu eroon ainoasta ystävästään ja rakkauden löydettyään joutuukin kuulemaan, että tämä oli hänen siskonsa – joka saman tien hukuttautuu – sinipiika sanoisi, että hei, miksi olet tuollainen, posin kautta vaan! Ota tästä vähän mindfulnessia!

pedon sikiö
viheliäinen orja
onnen heittiö
peikko
rosmo
hiisi itse
höyryhenki
merkitty juhta
Pois! En tunne sinua.

Mikä mielikuva Kullervosta vallitseekaan, Kiven näytelmässä hän ei ole vain yksioikoinen räyhähenki, Wallgrenin versiossa vielä vähemmän. Raivonpuuskia, veritekoja ja epäsuorasti aiheutettuja surmia seuraa toisinaan uhmakkuus, jopa riehakkuus, toisinaan katumus, hämmennys ja kauhistus, lopulta mielen sekaannus. Hän yrittää tulla hyväksytyksi ja auliisti mukautua muiden antamiin uusiin rooleihin, jopa beigeen unikkokuosiin puetuksi sohvaperunaksi. Suhteessa Ainikkiin on iloa ja herkkyyttä. Olisiko aidosti onnekas käänne voinut muuttaa Kullervon elämän kurssin?

Vaikka tulkinta on kiinnostava, aivan kaikesta en innostunut. Olisin jättänyt pois jonkin verran kikkailua ja lavan nostelua eri tasoiksi. Kirsi Tarvaisen tyypittelemä tyyris Ilmarinen, jonka turkin alta näkyi sixpack sai minut hymähtelemään, mutta monesti puvustus ja maskeeraus oli jo liian karikatyyrimäistä. Sillä ehkä tarkoitettiin viitata sukupuolisiin stereotypioihin ja samalla pyrittiin keventämään tragedian raskaita teemoja, mutta omaan huumorintajuuni se ei purrut vaan enemmänkin häiritsi. Etenkin, kun sketsihahmojen peruukkien ja irtopuskurien alla tehtiin hienoja roolitöitä, joiden olisi toivonut pääsevän paremmin esiin. Päähenkilö ei onneksi tällaisesta kärsinyt. Kullervon vaatteet vaihtuvat hänelle annettuja, myöhemmin hänen itsensä määrittelemiä rooleja kuvaamaan, vaihtojen välillä hän kulki aluskerrastossa. Valinnat olivat toimivia ja paljonpuhuvia.

Näytelmän loppu oli yksinkertaisen vaikuttava – miekkaan vajoamisen sijaan Kullervo kiskoo kiroustaulun raamit keskelle näyttämöä ja tuikkaa ne tuleen, katsoo hetken tiukasti yleisöön ja poistuu sivuovesta jättäen kehyksen palamaan pimeälle näyttämölle. Kaikkiaan Wallgrenin Kullervo herättää Kiven tekstin eloon, se on kiinnostava, nykyajan hermoon osuva esitys. Lavalla on viisi ihanaa, taitavaa näyttelijää, joiden työtä on ilo seurata, kaiken hässäkän keskellä loistaa Nummelan intensiivinen, raivokas mutta sävykäs Kullervo. Usein puhutaan uusien tulkintojen pyyhkivän pölyt klassikoista, mutta siitä harvemmin on oikeastaan kysymys. Tälläkään kertaa pölyjä ja seittejä ei tarvitse huiskia Aleksis Kiven Kullervosta, vaan katsojan silmistä, jotta näemme teoksen perimmäisen ajattomuuden. Ja sen tämä Kullervo tekee.

* * *

EPILOGI

Niin, mikä erottaa Kullervon muista Kiven näytelmän raivopäistä? Teatterikäyntiä edeltäneen suht pikaisen lukemiseni perusteella Kullervoa tuntuu ohjaavan puhdas raivo vailla ahneutta, hän on muitakin arvaamattomampi, väkivahva, eikä hän tahdo millään pysyä siinä alistetussa asemassa, mihin häntä toistuvasti survotaan (seikka, mikä lienee tehnyt hänestä aikoinaan kansallismielisen symbolin). Mutta ehkä palaan tähän vielä joskus. Teatterireissu sai minut paitsi vihdoin tutustumaan tähänkin teokseen, myös kiinnostumaan siitä, Kullervo-myytistä ja sen eri tulkinnosta siinä määrin, että pari kirjaa on jo hankinnassa. Teatteri avartaa.

P.S. En halua syrjäyttää miehiä – heillekin löytyy käyttöä – mutta ryöstetään ihmeessä heiltä enemmänkin näytelmiä naisille! 

Esityksen kotisivu

Näin esityksen pressilipulla.

Ilmarinen, Untamo, Untamon emäntä, Kullervo ja Kimmo
(Kirsi Tarvainen, Ulla Koivuranta, Ulla Reinikainen, Helmi-Leena Nummela, Minna Hämäläinen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s